En ehtinyt viime kesänä puhua mitään muutamasta päivästämme Puerto Ricossa. Olimme pari yötä risteilyn jälkeen ennen New Yorkiin lentämistä San Juanissa. Olin lukenut vanhan kaupungin kauniista 500 vuotta vanhoista taloista ja koko vanhan kaupungin (Old San Juan) söpöydestä – eikä se tuottanut pettymystä.
Vanhassa kaupungissa on hotelleja, mutta jos haluaa rannalle, on mentävä keskustan ulkopuolelle. Vanha kaupunki on oikeastaan vain sillalla mantereessa (voiko niin sanoa, onhan Puerto Rico kokonaisuudessaan saari?) kiinni oleva saari. Oma hotellimme La Concha a renassance on yksi lähimmistä, mutta sekin Condadon kaupunginosan puolella.
Ensimmäisellä kerralla ajattelimme kävellä, mutta se ehkä oli virhe. Kuumassa ja kosteassa säässä matkasta tuli perin hikinen, eikä matkan varrella ollut varsinaisesti nähtävää. Joitain julkisia rakennuksia, kauniitakin, näimme, ja tokihan puiden takana pilkottava meri on aina upea. Sen verran kartan mittasuhteet hämäsivät, että matka oli epäilemättä kolme kertaa pitempi kuin kuvittelimme. Bussiyhteys olisi ollut, mutta kukaan ei oikein osannut kertoa, millainen vuoroväli on.
Puerto Rico vaikutti jonkin verran kalliimmalta kuin muut Karibian saaret. Tietenkin kaikki turistit pyörivät vanhassa kaupungissa, mutta toisaalta turismista muutkin saaret elävät. Esimerkiksi taksilla ajaminen oli varsin hintavaa. Koska ensimmäisellä kerralla odotimme bussiasemalla paluukuljetusta melkein tunnin, toisella kerralla turvauduimme taksiin. Myös ruoan hinnassa huomasi eron. Vanha kaupunki ei kuitenkaan ole pelkkä turistirysä. Esimerkiksi ravintoloita ei ole joka korttelissa eikä baareja toinen toisensa vieressä. Nälkä ja jano kuitenkin tulevat helposti tyydytettyä.
Sen verran otimme ravintoloista etukäteen selville, että etsimme Waffle Era -nimistä paikkaa. Sieltä saa kuulemma herkullisia suolaisia ja makeita vohveleita. Se kuulosti mainiolta brunssipaikalta. Löysimme oikean kadun ja talonkin, mutta vohvelimestaa ei ollut. Mikä pettymys! Toisaalta emme tienneet Piña Coladan saaneen alkuaan San Juanissa, mutta talon seinässä ollut kyltti opasti oikeaan paikkaan drinkille.
Rakennukset on maalattu kirkkain värein. Niistä selvästi pidetään huolta. Jos oikein ymmärsin, suuri osa taloista on satoja vuosia vanhoja.
Muutamalle kadulle on keskittynyt jonkin verran outlet-myymälöitä, lähinnä amerikkalaisten merkkien. Lukemani perusteella San Juanin piti olla parempikin ostospaikka, mutta ei liikkeiden määrän perusteella ainakaan näin ole. Meille ei tainnut tarttua mukaan mitään. Ei sen puoleen, että säätilakaan olisi erityisemmin sovituskoppirumbaan houkutellut.
Kauniin vanhan keskustan parasta antia oli minusta vain kuljeskeleminen ympäriinsä. Se on helppo ottaa haltuun kävellen, mutta turistijunakin näytti kaduilla kiertelevän. Jos San Juan olisi pelkkää Condadon ranta- ja ravintolaelämää, enpä olisi sinne ollut innostunut menemään, mutta rantaelämä yhdistettynä kaupunkiin tarjosi mukavan yhdistelmän.
Vanha kaupunki on toisilta alueiltaan erittäin siisti ja hyvin hoidettu, mutta rosoisempiakin kulmia on. Tämän postauksen kaikki kuvat ovat suunnilleen karttaan piirtämältäni alemmalta alueelta. Condadon kaupunginosa hotelleineen ja hiekkarantoineen on kuvasta oikealle. Seuraavassa jutussa lisää ylemmältä alueelta, San Cristobalin linnoituksen ympäristöstä.
